Parodontaalinen riskinarviointi

Mittauksessa vuotavien kohtien prosenttiosuus (BOP)

Verenvuoto mittauksessa (BOP) määritetään mittaamalla kevyesti taskun pohjaan asti standardoidulla parodontaalimittarilla.

Tulos on kaksijakoinen: positiivinen tai negatiivinen. Käytetty voima ei saa ylittää 0,25N (25g).

BOP mitataan neljästä kohdasta hammasta kohden (meziobukkaalinen, keskibukkaalinen, distobukkaalinen ja keskioraalinen). Tämä tehdään parhaiten kvadranteittain: ensin bukkaaliset mittaukset ja sitten oraaliset.

BOP-arvo saadaan jakamalla positiivisten kohtien lukumäärä kaikkien kohtien kokonaismäärällä ja kertomalla tulos sadalla.

Niiden parodontaalitaskujen lukumäärä, joiden taskusyvyys on ≥5mm

Jokaisesta hampaasta mitataan hellävaraisesti neljä kohtaa (meziobukkaalinen, keskibukkaalinen, distobukkaalinen ja keskilinguaalinen). Kirjataan niiden taskujen lukumäärä, jotka ovat 5mm tai syvempiä.

Arvioitaessa potilaan riskiä sairauden etenemiselle niiden jäännöstaskujen lukumäärä, joiden taskusyvyys on ≥5 mm, arvioidaan riskinarvioinnin toiminnallisessa kaaviossa toisena uusiutuvan sairauden riski-indikaattorina. Asteikko on lineaarinen, ja vektorin kriittiset arvot ovat 2, 4, 6, 8, 10 ja ≥12%.

Henkilöitä, joilla on enintään 4 jäännöstaskua, voidaan pitää potilaina, joiden riski on suhteellisen pieni, kun taas potilaita, joilla on yli 8 jäännöstaskua, voidaan pitää henkilöinä, joilla on suuri riski sairauden uusiutumiselle.

Menetettyjen hampaiden lukumäärä

Tässä riskinarvioinnissa täydellinen hampaisto käsittää 28 hammasta (viisaudenhampaita ei lasketa). Viisaudenhampaat, jotka ovat siirtyneet meziaalisesti toisten molaarien paikalle, lasketaan toisiksi molaareiksi.

Hampaistosta ilman kolmansia molaareja (28 hammasta) menetettyjen hampaiden lukumäärä lasketaan riippumatta siitä, onko ne korvattu. Myös tämä asteikko on lineaarinen, ja vektorin kriittiset arvot ovat 2, 4, 6, 8, 10 ja ≥12.

Henkilöitä, jotka ovat menettäneet enintään 4 hammasta, voidaan pitää matalan riskin luokkaan kuuluvina potilaina, kun taas potilaiden, jotka ovat menettäneet yli 8 hammasta, voidaan katsoa kuuluvan korkean riskin luokkaan.

Luukadon prosenttiosuus suhteessa potilaan ikään

Luukadon prosenttiosuus arvioidaan taka-alueen hampaiden röntgenkuvista. Kohta, jossa luukato on suurin, antaa luukadon arvon.

Luun lähtötasoksi katsotaan 1mm apikaalisesti kiille-sementtirajasta (CEJ). Luukato arvioidaan karkeasti 10 %:n välein. Jos periapikaalisia röntgenkuvia ei ole saatavilla, voidaan käyttää bitewing-kuvia. Tässä likiarviossa luukadoksi arvioidaan 10 % millimetriä kohden.

Arvioitaessa potilaan riskiä sairauden etenemiselle alveoliluun katoaman laajuus suhteessa potilaan ikään arvioidaan riskinarvioinnin toiminnallisessa kaaviossa neljäntenä uusiutuvan sairauden riski-indikaattorina.

Systeemiset tekijät

Vahvin näyttö sairausalttiuden ja/tai parodontaalisairauden etenemisen muuntumisesta perustuu tutkimuksiin tyypin I ja tyypin II (insuliinista riippuvaista ja insuliinista riippumatonta) diabetes mellitusta sairastavista väestöryhmistä.

On huomattava, että diabeteksen vaikutus parodontaalisairauksiin on dokumentoitu potilailla, joiden parodontaalisairaus on hoitamaton, kun taas hoidetuista potilaista ei toistaiseksi ole selvää näyttöä. On kuitenkin perusteltua olettaa, että systeemiset tilat voivat vaikuttaa myös sairauden uusiutumiseen.

Arvioitaessa potilaan riskiä sairauden etenemiselle systeemiset tekijät otetaan huomioon, jos ne tunnetaan, vain viidentenä uusiutuvan sairauden riski-indikaattorina riskinarvioinnin toiminnallisessa kaaviossa. Tässä tapauksessa tämän vektorin korkean riskin alue merkitään. Jos systeemisiä tekijöitä ei tunneta tai niitä ei ole, niitä ei oteta huomioon kokonaisriskin arvioinnissa.

Ympäristötekijät

Tupakan käyttö, pääasiassa poltettuna eikä niinkään nuuskattuna tai purtuna, vaikuttaa kroonista parodontiittia sairastavien potilaiden sairausalttiuteen ja hoitotulokseen.

Arvioitaessa potilaan riskiä sairauden etenemiselle ympäristötekijät, kuten tupakointi, on otettava huomioon riskinarvioinnin toiminnallisessa kaaviossa kuudentena parodontaalisairauden etenemisen riskitekijänä.

Vaikka näyttöä tupakoinnin yhteydestä heikompiin tuloksiin parodontologisen ylläpitohoidon (SPT) aikana on niukasti, vaikuttaa perustellulta sijoittaa runsaasti tupakoivat (≥20 savuketta/päivä) ylläpitovaiheessa korkeamman riskin ryhmään.

Tupakoimattomilla (NS) ja entisillä tupakoitsijoilla (FS: lopettamisesta yli 5 vuotta) on suhteellisen pieni parodontiitin uusiutumisen riski, kun taas runsaasti tupakoivilla (HS: yli askin päivässä polttavat) riski on ehdottomasti suuri.

Satunnaisilla tupakoitsijoilla (OS: <10 savuketta päivässä) ja kohtuullisesti tupakoivilla (MS: 10-19 savuketta päivässä) voidaan katsoa olevan kohtalainen sairauden etenemisen riski.

Lähde

LANG N P, TONETTI M S: Periodontal risk assessment (PRA) for patients in supportive periodontal therapy (SPT). Oral Health Prev Dent 1: 7-16 (2003).